sunnuntai, 7. huhtikuu 2013

Muutan

Juuri nyt kyllästyin.

Tervetuloa jatkamaan osoitteessa www.uuserheonni.blogspot.fi

sunnuntai, 7. huhtikuu 2013

Kotimme

image-normal.jpgimage-normal.jpgimage-normal.jpgimage-normal.jpgEi tämä vaan meinaa millään onnistua. Välillä ei näy kuvat, välillä teksti. Kirjoitan siis iPadilla ja ilmeisimmin Vuodatus ei ihan vielä futaa mobiililaitteella.

Sitä kotiamme olen yrittänyt saada esiteltyä muutamaan otteeseen. Ei vain ota onnistuakseen. Välillä ei näy kuvat, välillä teksti.

Ostimme tämän asunnon kaksi vuotta sitten. Keittiö laitettiin kokonaan uusiksi, mutta olkkarille ei tehty muuta kuin hiottiin ja lakattiin parketti. Makuuhuoneille ei ole tehty mitään vieläkään, niinpä en nytkään esittele niitä. ;)

 

 

sunnuntai, 3. helmikuu 2013

Angstipostaus

Aloin tehdä postausta asunnostamme. Kävipä vaan ilmi, että en taidakaan saada enää  kuvia liitettyä tänne iPadilla. Pitkäpä olikin se riemu.

Olen yleisesti ottaen tykännyt kovasti padista. Meillä ei tällä hetkellä edes ole muuta konetta. Pidemmät kirjoitushommat liittyvät yleensä aina töihin, joten myös teen sellaiset töissä. Blogin päivittämiseen padin näppäinruudukko on ihan ok. Ä ja Ö ovat jotenkin turhan lähekkäin ja sormi osuu usein väärään nappiin. Ääkköset muuttuvat siis usein öökkösiksi.

Muutama juttu padissa kumminkin pissii. Kuvien liittäminen on yksi juttu. Esimerkiksi nettikirppareille on turha laittaa mitään myyntiin, kun kuvan liittäminen ei onnistu. Samoin Flash playeria vaativat ohjelmat (kuten Ekapeli, jota Leevin pitäisi pelata lukitaitojen tukemiseksi) eivät toimi.

Tämäkin osa-alue kehittyy varmasti hiljalleen, mutta juuri nyt, kun olisin halunnut laittaa tänne niitä kuvia, ei jaksaisi odottaa sitä hiljalleen kehittymistä.

Ja mistä ne kategoriatkin saa nykyään laitettua?

Angstia ja marinaa.


lauantai, 2. helmikuu 2013

Paluu linjoille

No harmitus. Viimeisin kirjoitukseni oli näköjään kadonnut. No, liekö tuo nyt ollut niin suurta journalistiikkaa, että menetys olisi ollut aivan suunnaton.

Elvi-viikonloppu. Talo on siis melko hiljainen. Siivosimme aamulla Antin kanssa ja siirtelimme hieman kalusteita eri paikkoihin. Eteinen avartui huikeasti, makkarista tuli entistä ahtaampi, mutta ehkä se ei ole niin iso haitta. Parasta on ehkä se, että eteisen lipaston siirtyttyä makuuhuoneeseen eteisessä ei ole enää paikkaa, johon voi pudotella käsistään kaikki kummalliset tilpehöörit, kun tulee ovesta sisään. Tiedättehän, mitä sellaisen tason olemassaolosta seuraa. Olen ehdottanut, että jokainen asuntomme taso muutettaisiin harjakattomalliseksi. Jos niitä tavarakertymiä olisi sitten vähemmän?

Sain nukkua aamulla pitkään, mikä oli ihanaa! En muista, koska olisin viimeksi kiskonut unta kuulaan aamuyhdeksään saakka. Useimmiten lapset herättävät viikonloppuiisin seitsemän kieppeillä, vaikka viikolla heitä saa kiskoa väkipakolla sängystä ylös samoihin aikoihin. Ongelma tuntuu olevan sama muissakin lapsiperheissä. Olen tehnyt tiedusteluita aiheesta. Kuulemma ongelma katoaa viikonloppujen osalta, kun lapset tulevat teini-ikään. Toisaalta arkiaamujen haastavuus tuplaantuu. En ole varma, kumpi on pienempi paha. Kerron sitten 3-4 vuoden päästä, kun minulla on kokemusta asiasta.

Päivään mahtui myös kivaa palautetta ystävältä, jonka runoihin olen tehnyt sävellyksiä. Hän oli soittanut sanoituspajakurssilla yhden tekeleistäni ja siitä oli kuulemma tykätty. Tosin tuskin kukaan sanoo suoraan, että täyttä sontaa koko biisi, mutta kyllähän kivan palautteen ottaa aina mielellään vastaan.

Jospa sitä siirtyisi taas keskittymään tuohon tyttäreen, joka yrittää kavuta syliin. Taitaa olla vähän neiti ihmeissään, kun sisarukset ovat taas kadonneet jonnekin.

torstai, 24. tammikuu 2013

Kahvia

Pienenä kärtin aikuisten kahvipöydän luona osingoille pääsyä. Ei kahvi itsessään minua niin kiinnostanut, mutta sain lusikoida isän kahvikupin pohjalta sinne uponneet kahviset sokerinjämät.

Sitten keksin ruveta pyytämään vaniljajöötelön joukkoon lorauksen kahvia. Kuuma kahvi sulatti jäätelön mössöksi ja se oli mielestäni maailman parasta herkkua.

Kahvikuppiin tartuin seitsemäsluokkalaisena. Aluksi vain paikallisella nuorisokerholla (kahvikupillinen 50 penniä) ja myöhemmin myös kotona.

Kahvin latkiminen karkasi lapasesta, kun valmistuin opettajaksi. Sillä mitä tekee opettaja välitunnin aikana: juo kupillisen kahvia. Eikä mitä tahansa kahvia, vaan 45 minuuttia keittimessä seissyttä tervaa. Ei ihme, että opettajilla on yleisesti ottaen melkoinen sietokyky sekä pöpöjen että eksoottisten ruokaelämysten suhteen. Ei näihin parkkiintuneisiin sisuskaluihin mikään pysty. Eikä makuaistiakaan juuri enää ole.

Jos kahvinoviisivuosinani pysyttelin keskimääräisessä kahden kupillisen päivätahdissa, olen viimeiset seitsemön vuotta kiskonut kahvia viitisen mukillista vuorokautta kohden. Tästä voitaneen hyväksyä keskiarvoksi kolme kuppia päivässä. Kahvia juon isosta mukista, noin 1,5dl annoksina. Maito kaadetaan sitten tämän päälle.

Seiskaluokan syksy ajoittu vuoteen 1995. Kahvinjuontivuosia on siis takana 17,5. Kolmen kupillisen keskivauhdilla tämä tekee siis 21 kupillista viikossa, mikä on 1092 kuppia vuotta kohden. Elämäni aikana lienen kumonnut siis noin 19110 kupillista kahvia. Plus tuon yhden, joka on kuvassa.

Tilavuusmittoina tämä on siis pyöreästi 2867 litraa kahvia.



Onhan sitä siinä.